Yleensä kai on tapana esittäytyä, ennen kuin alkaa pälistä mitään muuta. Yritän toki toimia kaikissa suhteissa mahdollisimman takaperoisesti ja esittää viimeiseen saakka vastarannan kiiskiä, mutta kai tässä pitää muutama sananen itsestään kertoa.

Ensimmäinen ja tärkein asia on ehdottomasti se, että olen blondi. Tämä selittää suurimman osan jutuistani ja myös niiden puutteen. Tyhjästä kun on paha nyhjäistä. Täsmennettäköön vielä, että olen siis ihan aito blondi. Toki sitä väriä täytyy käydä vielä kampaajalla korostamassakin, että hiukseni ja tyhmyyteni loistaisivat vielä vähän pidemmälle, mutta vaikken kävisikään, niin blondi olisin silti.

Toinen juttu on se, että jostain kumman syystä olen ajautunut asiakaspalvelijaksi. Tai meninhän minä ihan tarkoituksella kouluun linjalle, josta valmistuu suoraan asiakaspalveluammattiin, mutta silloin tällöin tulee mieleen, että eikö olisi helpommallakin päässyt. Itse asiassa kerran viikossa käy mielessä, että josko sitä voisi laittaa varhaiseläkepaperit vetämään. Luulen tosin, että anomustani ei otettaisi kovin vakavasti - virallinen eläkeikä kun koittaa vasta reippaasti yli 40 vuoden päästä.

Vielä yksi juttu. Olen nimittäin rouva. Joku vuosi taaksepäin tapasin erään komistuksen, joka sittemmin ilmeisesti jonkinlaisen mielenhäiriön vallassa vei minut vihille. Ja jotten jättäisi teitä kiduttavan epätietoisuuden valtaan, niin on kai mainittava myös, että kotirauhaa häiritseviä pirulaisia eli nk. jälkikasvua meillä ei ole. Ainakaan vielä. Tosin joku älykkäämpi sen olisi voinut päätellä heti kättelyssä - eivätkös äiti-ihmiset mainitse aina ensimmäisenä lapsensa? Itse asiassa minullakin on kyllä pieni karvavauva, ja se saa luvan tyydyttää hoivaviettini toistaiseksi. Ja nyt saa kyllä luvan riittää, eihän tällaista jaksa lukea erkkikään.