Tuhma, tuhma, tuhma laiska minä. Olen taas kirjoittanut listan asioista, joita täällä kotona pitäisi tehdä, mutta en ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Puolustaudun sillä, että syy ei ole kokonaan minun. On aika kätevää, kun on mies, jota voi tarvittaessa syyttää kaikesta. Itse asiassa nyt olisi ihan oikeasti miehenkin vuoro tehdä jotain. Ei meillä siis mitään siivousvuoroja ole, mutta jos ottaa huomioon, että ollaan oltu naimisissa kohta kaksi vuotta ja kolme kuukautta ja mies on esimerkiksi siivonnut vessan yhdesti (vai kahdesti?), ja vaikka laiska olenkin, niin minä olen suorittanut ko. toimenpiteen sentään aika monta kertaa useammin, ja mies ei juuri sen ahkerampi ole myöskään esimerkiksi imuroinnissa, niin... (äidinkielen opettaja varmasti rakastaisi näitä yli 50-sanaisia virkkeitäni!)

Ongelmani on siis mies. Ensinnäkin se, että mies ei siivoa oma-aloitteisesti eikä kyllä juuri sen enempää pyynnöstä tai käskystäkään. Aluksi ajattelin sotaisasti, että syy on miehen kasvatuksessa, mutta anoppi sai minut ainakin osittain uskomaan, että kyllä syy on geeneissä. Miekkosella ja hänen isällään on molemmilla sama tapa jättää tavarat siihen, missä niitä on viimeksi tarvittu. Tämä johtaa siihen, että tietokonepöydälle kasaantuu roiskeläppäpizzojen pakkauksia, limsapulloja, juomalaseja, lautasia, karkkipapereita sun muita - eikä mies edes itse huomaa olevansa rojun piirittämä, kunnes tulen trukin kanssa hänen avukseen! Vaatteet ovat toinen juttu. Siistit vaatteet mies sentään laittaa suht siististi kaappiin ja työvaatteet viskaa työpäivän jälkeen niitä varten ostettuun koriin (ne kun yleensä likaantuvat vähän töissä, niin ei viitsi laittaa puhtaiden työvaatteiden sekaan, eikä nyt ihan yhden päivän jälkeen vielä pesuunkaan), mutta etenkin kotivaatteet jäävät lojumaan makuuhuoneen lattioille. Viime viikolla odottelin taas muutaman päivän, josko mies itse huomaisi siirtää vaatteet lattialta joko kaappiin tai pyykkikoriin, mutta ei, ja lopulta keräsin lattialta muutaman parin sukkia, neljät kalsarit, parit housut ja pari paitaa. Juu, en usko, että nuo kaikki kalsarit voivat olla miehellä käytössä yhden tai kahden päivän aikana, vaikka hän yleensä päivän aikana käyttääkin kaksia tai jopa kolmia kalsareita (yhdet töihin, yhdet suihkun jälkeen kotiin laitettavaksi ja yhdet yöksi) etenkin, kun hänellä oli kyseisellä hetkellä viidennet, yöpöksyt, jalassa.

Mies ei siis viitsi siivota eikä itse asiassa tunnu kovasti välittävänkään sotkusta. Kyllä hän sentään välillä järjestelee paikkoja ihan oma-aloitteisesti, mutta mieleenkään ei kyllä tulisi pyyhkiä pölyjä pianon päältä, lakaista tai imuroida lattiaa tai puhdistaa WC:n lavuaaria, olipa niissä sitten miten paksu hius-, pöly-, hiekka- ja kissankarvakerros tahansa. Minua sotku taas ärsyttää, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, jos kuitenkin siedän sitä näinkin paljon ilman, että alan itse puunata kämppää otsa hiessä. Minua ärsyttää liikaa se, että minun pitäisi aina siivota. Jos otetaan huomioon, että me molemmat olemme kokopäivätöissä ja teemme siis suunnilleen yhtä paljon töitä (mies tosin yleensä 8-tuntista päivää, minä 7,5-tuntista, eli okei, mies jää vähän voitolle tässä asiassa, joskin toisaalta puntit menevät aika lailla tasoihin, jos mietitään, että mies melkeinpä urheilee työkseen, kun taas minun täytyy ennen töitä käydä kuntosalilla urheilemassa, etten olisi ihan sohvaperuna), niin minua ärsyttää, että minun pitäisi silti tehdä kaikki kotityöt tai ainakin suurin osa niistä. Miehellähän toki riittää selityksiä. Työpäivänä hän voi sanoa: "En minä todellakaan ala töiden jälkeen siivota! Ei nyt jaksa!", ja viikonloppuna taas voi hyvin käyttää selitystä: "En todellakaan käytä viikonloppua siivoamiseen! Tänään pitää ottaa rennosti!". Niinpä niin. Onneksi minä olen yleensä joka toisen lauantain töissä ja täten saan joka toisella viikolla jonkin arkivapaan, jolloin voin *tattadadaa* siivota! Näin minun ei tarvitse vaivautua siivoamaan töiden jälkeen (sikäli kuin joskus iltaseitsemältä nyt huvittaisi alkaakaan siivota) tai tuhlata kallisarvoisia viikonloppujani siivoamiseen.

Anoppini sanoi minulle kerran: "Minun äitini sanoi kauan sitten, että 'hei, sinulla on hyvä mies. Älä turhaan nalkuta tuollaisesta asiasta, kun se ei kuitenkaan taida mennä perille. Siedä mieluummin vähän sotkua tai siivoile itse, niin pysyy sopu talossa'". Niinpä. Minullakin on hyvä mies, enkä pois ole vaihtamassa, mutta tuota läksyä en ole vielä oppinut. Yritän edelleenkin miettiä jotakin toimivaa siivousvuorosysteemiä, mutta sitä odotellessa on vain opittava elämään pienen sotkun keskellä tai käärittävä hihat ja tehdä itse likaiset työt.