Olen lomalainen. Olen ollut lomalainen kohta kaksi viikkoa ja tulen olemaan sitä vielä pari päivää. Ensi viikon maanantaina kolahtaa taas arki päälle. Onneksi olen valmistautunut jo hyvissä ajoin ja ollut masentunut koko tämän viikon, kun loma loppuu "jo ihan kohta". Olen myös nähnyt koko lomani ajan työunia (lähinnä työpainajaisia), joten olen oikeastaan ollut koko ajan orientoitunut palaamaan töihin. Ihanteellista.

Lomallani olen rentoutunut. Olen ommellut, pakastanut marjoja, leiponut, pessyt pyykkiä, tehnyt pari kohteliaisuuskäyntiä, siivonnut, järjestellyt paikkoja, laittanut ruokaa ja tehnyt kaikkea sitä, mitä en ole jaksanut ollenkaan tehdä parin viime kuukauden aikana. Täytyy myöntää, että ensimmäisen viikon jälkeen olen kyllä päässyt myös lekottelemaan ulkona bikineissä, kun säät ovat suosineet. Vajaan viikon aikana olenkin lukenut noin yksitoista kirjaa ja muutaman sarjakuvan päälle. En vain mitenkään jaksa kantaa kirjastosta kerralla niin monta kirjaa kuin jaksaisin lukea. Niinpä kirjastossa on käyty kuluneella viikolla ahkerasti ja osa kirjoista on luettu jo kahteen kertaan.

Olen tyypiltäni aktiivilomailija. En jaksa vain löhöillä koko lomaa, vaan haluan tehdä ja pelata kaikenlaista tai edes lukea samalla kuin otan aurinkoa. Mieheni ei ole ollenkaan aktiivinen lomailija. Tämä johtuu varmaan siitä, että hän nostelee työkseen noin 35-kiloisia kiviä. Kun riehuu työkseen, niin lomalla haluaa vain löhötä. Sikäli, kun sitä lomaa siis on. Mies on saanut nimittäin pitää tänä kesänä lomaa jo ainakin kaksi päivää. Muistan, että ainakin kahtena perjantaina hän on saanut jäädä kotiin nukkumaan sen sijaan, että lähtisi seitsemäksi töihin. Huomenna on hänen kolmas lomapäivänsä.

Loma saa minut aina ajattelemaan kaikenlaista. Tällä lomallani olen huomannut, että en oikeastaan inhoakaan kotitöitä. Inhoan niitä ainoastaan silloin, kun minulla on pitkä työpäivä tai- viikko takana. Näin lomalla kotona on juuri sopivasti tekemistä, kun saa siivoilla, pestä pyykkiä, leipoa, tiskata ja laittaa ruokaa. Tuota tekemistä ei kuitenkaan ole niin paljon, etteikö ehtisi vaikka vähän neuloa tai tehdä muuta sellaista, mitä ei ikinä ehdi tai jaksa silloin, kun töissä on kiirettä (lue: aina). Olenkin muutaman kerran miettinyt, olisiko hirveän väärin hankkia lapsi sen takia, että voisi olla sen kanssa kotona, hoitaa kotia ja lasta ja muuta. Seuraavaksi huomaan miettiväni, millaista olisi olla perhepäivähoitaja. Ehkä kannattaa kuitenkin lopettaa miettiminen hyvän sään aikana. No, illaksi on sentään luvattu sadetta...